Hengellisyydestä
Käsitys ihmisestä on perinteisesti kirkossa jaettu ruumiilliseen, sielulliseen ja hengelliseen. Kirkon opetuksen lähtökohtana on ollut, että kullakin näillä on omat tarpeensa. Erityisesti ohjaajavanhukset korostavat tätä. Hengellisyys on asetettu etusijalle suhteessa muihin tarpeisiin.
Hengellisellä tasolla ihminen pyrkii kohti Jumalaa, kohti iankaikkisuutta. Sielullisen tason tarpeisiin kuuluvat tieteet ja taiteet sekä muu tietämystä ja kauneutta lisäävä toiminta. Ruumiillisiin liittyvät tarpeet taas koskevat ihmisen ruumiin hyvinvointia.
Ihmisen tasapaino edellyttää oikeaa järjestystä.
Hengellisyyteen kuuluu itsensä ja toisten näkeminen oikeassa valossa. Se sisältää myös ajatuksen kyvystä ohjata toisia oikein.
Lähtökohta on meihin luotu Jumalan kuva, joka on himmentynyt. Kilvoittelun kautta on tarkoitus kohota Jumalan kaltaisuuteen eli hengellisyyteen, joka ylittää tämän maailman luonnonlait.
Kilvoituksen lopullinen päämäärä on jumalallistuminen (täydellisyys). Sitä edeltää puhdistuminen ja valaistuminen.
Hengellinen raittius
Nepsis, raittius, synonyymejä termille ovat myös tarkkaavaisuus, mielen varjeleminen, sydämen vartiointi, sisäinen hiljaisuus
Isät suhtautuvat varauksellisesti mielikuvitukseen.
Kilvoittelun tulisi tapahtua totuuden ilmapiirissä. Siihen kuuluvat:
- sydämen toiminnan tarkkaaminen
- kuoleman muistaminen (auttaa ankkuroimaan elämämme)
Rukous kuuluu eittämättömänä osana kilvoitukseen:
- ilman rukousta ei ole pelastusta
- rukous ja lähimmäisenrakkaus kuuluvat yhteen
- omaa rukoussääntöä tulisi noudattaa
- rukouksessa on keskityttävä nimenomaan hengellisiin tarpeisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti