Kesämietteitä

Kesäloma on meneillään ja huomennakin käy kutsu yhtä työtehtävää suorittamaan. Tämä seikka ei mielenrauhaani häiritse. Sen sijaan olen viime päivinä pysähtynyt ihmettelemään muutamia ilmiöitä. En ole löytänyt selitystä mitkä syyt johtavat viime aikoina kirkkomme papistoon kohdistuneisiin uhkauksiin. Olen toki papillisen urani aikana saanut itsekin tappouhkauksia: esim. erään papinvaalin yhteydessä uhattiin vahingoittaa koko perhettäkin ellen vetäytyisi ehdokkuudesta. En tullut valituksi ja uhkailu loppui siltä osin. Kun yhteiskunnassa on ahdistusta ja epävarmuutta saa se surullisiakin piirteitä. Koulujen tradegiat ovat ääriesimerkkejä siitä, ettei yhteiskunnassa kaikki ole kunnossa. Hälyttävää on myös se, että henkilöt, jotka katsovat toimivansa kirkon ja uskon hyväksi syyllistyvät yksittäisen kirkon jäsenen hengen tai terveyden uhkaamiseen. Mitä se kertoo uhkaajasta ja siitä hengellisyydestä, jota hän ja kaltaisensa edustavat? Tunkeutuuko yhteiskunnalliset ilmiöt tätä kautta kirkon elämään? Kenen palveluksessa ovat ne jotka paimenta lyömällä pyrkivät lauman hajoittamiseen? Paljon kysymyksiä. Vastaukseen tarvitaan rukousta ja paastoa. Erityisesti pyhä Johannes Kronstadilainen on jälleen saanut kuunnella soperrustani.

Kesäloma

Olen tänään viettänyt kesälomani ensimmäistä päivää. Papille loman ei tarvitse merkitä täysin vetäytymistä kirkon ja sen toimintojen ulkopuolelle. Huomenna minulla on riemu olla mukana Kaunisniemen leirikeskuksessa nuorimman poikani kristinoppileirin päätöstilaisuudessa. On merkityksellistä, että voin palvella liturgiassa, jota johtaa leirin pappina toiminut i Teo Merras. Samalla kun korostan papin ja kaikkien kristtyjen velvollisuutta olla ottamatta uskosta kesälomaa, haluan kuitenkin todeta, että papillekin on tärkeää hetkeksi irrottautua arjen rutiineista. Vaarana nimittäin on, että sairastuu omavoimaisuuteen: seurakunta ei voi tulla toimeen ilman minua! Mitäköhän siellä nyt minun poissaollessani tehdään? Turha paranoidinen kysymys. On tärkeä huolehtia kunkin seurakunnan papillisten palvelujen saamisesta kesälläkin. On tärkeä myös muistaa, että minun, yksittäisen papin, varassa ei kirkon kokonaisuus lepää. Kesä on kirkkokunnassamme myös monien praasniekkojen aikaa: on siis syytä juhlaankin. i Markku