Siunauksellista vuotta 2009

Kirkollinen kalenterimme mukaan aloitamme vuoden syyskuun ensimmäinen päivä. Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa on välttämätöntä käyttää ajanlaskussa sitä vuosilukua, jonka kaikki tunnustavat. Siispä on syytä toivottaa tutuille ja tuntemattomille Jumalan runsasta varjelusta alkavalle vuodelle. Monen mielessä on varmasti myös huolenaiheita erityisesti taloudellisen tilanteen takia. On tärkeää muistaa, että meidän on ennen kaikkea asetettava turvamme Jumalaan. Myös pyhien esirukoukset ovat suureksi avuksi. Antakoot ne voimaa toimia alkavana Herran vuonna 2009 vastuullisesti koko yhteiskunnan toimivuuden ja Jumalan sanan leviämisen puolesta.

Uudet haasteet kutsuvat

Kirkkoherran vaalin tulos antaa minulle selkeän mandaatin kirkkoherran tehtävään. On kuitenkin muistettava, että seurakunnan hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla. Johtaminen on keskeinen elementti, mutta kukaan ei voi väistää osuuttaan kokonaisuudessa. Avoin, läpinäkyvä toiminta ja kunkin oma vastuunkanto omasta toiminnastaan mahdollistavat hengellisestikin terveen kehityksen. Tarkoitukseni on, sen jälkeen kun tiedän milloin aloitan uudessa tehtävässä, pyrkiä tutustumaan seurakunnan eri toimintoihin ja alueisiin. Yhteistyön rakentaminen ei ala vain periaatteellisesta tahdosta vaan ennen kaikkea käytännön toimista, jossa tulee ojentaa käsi molemmin puolin.

Vaalitulos

Yllättyneenä erittäin selvästä vaalituloksesta haluan kiittää tukijoitani ja toivottaa siunausta kaikille seurakuntalaisille. Tukijoukkoni oli hyvin monelaisista ihmisistä koostuva, mikä oli osoitus halusta löytää yhdistävä ehdokas. Pyrin palvelemaan seurakuntaa Jumalan avulla parhaan kykyni mukaan. Pyydän esirukouksianne. Tämä ilta on mennyt onnitteluja vastaanottaessa. Huominen torstai tuo tullessaan viralliset tulokset ja arkisen työn. Seniori-iltapäivään seurakuntasalille kokoontuu varmaankin vähintään 80 henkeä. Tavataan näillä sivuilla jatkossakin.

Syntymäjuhlaan valmistautuminen

Hyvä ystäväni soitti äsken. Hän oli ajanut pitkin Hämeentietä kotini ohi ja huomannut hälytysajoneuvot perheemme talon ulkopuolella. Tämä soitto sai ajattelemaan muutamaa asiaa. Ensinnäkin mieltä lämmitti ystävän soitto - hän osoitti kristillistä mieltä kysyessään onko meillä kaikki hyvin. Syy ambulanssiin ja poliisiin oli kadulla tapahtunut liikenneonnettomuus - Jumalan kiitos ilmeisesti ei mitään vakavaa. Nyt joulukiireiden tiivistyessä on meidän syytä muistaa kiireessä varoa niin liikenteessä kuin muutoinkin. Mielen tulisi muistaa lähestyvän juhlan sanoma sekä lähimmäiset lähellä ja kaukana. Joulunaika merkitsee monelle voimakasta tunnetta yksinäisyydestä. Mitä se kertoo tämän ajan arvoista ja meistä? Mieli Kristukseen suunnattuna näemme myös lähimmäiset.

Tiedotuksen ongelmia

Helsingin seurakunnan kirkkoherran vaalit huomioitiin tänään myös verovaroin ylläpidettävässä Yleisradiossa. Useat ihmiset ottivat minuun yhteyttä kuultuaan Ylen aikaisessa uutisoitavan seurakuntamme kirkkoherran vaalista. Hämmentyneinä he ihmettelivät, miksi uutisessa annettiin mielikuva, että toimeen oli vain yksi hakija, jonka nimikin mainittiin. Tarkastin asian Ylen nettisivuilta ja näinhän se oli: Yle ilmoitti toimeen hakeneen rovasti Elias Huurinaisen. Ohjelmapäivystyksen avauduttua kolme tuntia uutisoinnin jälkeen niin antamani palautteen jälkeen nettisivustolle tuli muidenkin ehdolla olevien nimet. Ihmettelen, miten tällainen kirkkoherravaalia koskeva uutisointi on mahdollista Yleisradiossa. Odottaisin Yleisradiolta tasapuolisuutta, nythän uutisesta sai kuvan ettei muita hakijoita olekaan. Kukahan on tämän yksipuolisen uutisoinnin takana? Asia selvinnee maanantaina. Uutta ja ihmeellistä näissä kirkkoherravaaleissa on myös se, että puoluepolitiikka tunkeutuu ennen näkymättömällä tavalla mukaan. Papin tulee olla kaikkien palvelija ja aiemmin on varjeltu leimaantumista yhden puolueen arvoihin ja politiikkaan sitoutumista. Piispainkokous huomautti pastori Repoa, tämän ilmoitettua harkitsevansa ehdokkuutta europarlamenttivaaleissa. Helsingin vaalin poliittisuutta piispat tuskin oma-aloitteisesti kommentoivat. Nyt olisi syytä käydä Helsingin vaalit rauhassa ja sen jälkeen arvokeskustelu papinvaalin luonteesta ja suhteesta puoluepolitiikkaan. Omasta puolestani toivotan i Eliakselle ja i Andreakselle siunausta ja menestystä reilussa vaalissa.

Tykyä ja luottamusta

Helsingin seurakunnan työntekijät olivat suurella joukolla mukana tyky-toiminnan ja virkistyksen merkeissä. Yhtenä teemana oli työpaikan pelisäännöt. Ilahduttavaa on, että yhtenä työyhteisön tilannetta selkiyttävänä toimenpiteenä on keskustelu hyvästä työpaikkakulttuurista. Erityisen tärkeää on, että pelisääntöjä ei laadita ylhäältäpäin sanellen vaan kaikkia kuunnellen. Työskentelymme ei vielä ollut kovin konkreettista. Useat arvot, kuten tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus jne. toistuivat keskustelussa. Prosessi jatkuu ja varmaankin ensivuoden puolella voimme jo sopia yksinkertaisista, mutta liian harvoin ääneen lausutuista, periaatteista. Yksi sellainen voisi olla: Seurakunnan työntekijänä kohtaan työtoverini aktiivisesti kuunnellen. Tämän työntekijöiden kesken tapahtuvan työskentelyn ohella tarvitaan kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välitöntä vuorovaikutusta. Kirkkoherra on valtuuston itseoikeutettu jäsen ja toimii käytännössä esittelijänä useimmissa asioissa. Neuvostossa kirkkoherra on itseoikeutettu puheenjohtaja. Esittelyvastuu tarkoittaa minulle sitä, että asiat on valmisteltava luottamushenkilöiden päätettäväksi oikealla ajalla ja riittävällä huolellisuudella. Päätösesityksessä tulee olla selkeästi mainittu kaikki asiaan keskeisesti vaikuttavat seikat. Tämä helpottaa luottamushenkilöiden päätöksentekoa ja oman mielipiteen muodostamista. Pitkän linjan työskentelyn jäntevöittämiseksi vapaamuotoisemmat ideariihet luottamushenkilöiden kanssa voivat auttaa priorisoimaan ja suuntaamaan seurakunnan toimintaa palvelemaan parhaiten jäsenistöä.

Panihida patriarkka Aleksei II:n muistolle

Tänään Uspenskin katedraalissa toimitettiin muistopalvelus edesmenneen Moskovan patriarkka Aleksein muistolle. Palvelusta johti arkkipiispa Leo ja mukana olivat rovasti Veikko Purmonen, pastori Markku Salminen, pastori Teo Merras sekä pastori Viktor Maksimovskij. Diakonina palveli isä Jyrki Härkönen. Kuoroa johti Varvara Merras-Häyrynen. Itse muistan edesmenneen patriarkan jo siltä ajalta kun hän oli Tallinnan metropoliitta, minulla oli mm. kunnia toimia oppaana hänen vieraillessaan Kuopion kirkkomuseossa. Arkkipiispa Leo muistutti panihidan jälkeen, että Aleksei II oli todennut, että vaikka Venäjällä on totuttu puhumaan Suomen ortodoksisesta kirkosta tytärkirkkona, niin tästä lähtien pitää puhua Suomen kirkosta sisarkirkkona. Toivottavasti me kaikki muistamme tuon periaatteen.

Kysymys alkoholinkäytöstä

Yksi kysymys, johon tietääkseni jokaiselta kirkkoherraehdokkaalta toivotaan vastausta, on oma suhde alkoholiin. Diakoniapappina tiedän asian vaikeuden: se jolla on ongelma alkoholin suhteen ei tunnusta sitä ellei ole parantumisen tiellä. Helsingin ortodoksisen seurakunnan neljä työntekijää on koulutettu Myllyhoitoyhdistyksen kautta tunnistamaan päihdeongelma työpaikalla. Koulutus sisälsi mm. puheeksi oton harjoittelua, hoitoon ohjaamisen käytäntöjä ja tietenkin tietoa alkoholismin syistä ja seurauksista. Olen yksi näistä koulutuksen saaneista. Mutta sitten oma suhteeni alkoholiin. En ole absolutisti, mutta käytän alkoholia erittäin kohtuullisesti: mieluiten hyvää ja vähän kuin vahvaa ja paljon. Olen nähnyt työssäni mitä valtavaa kärsimystä alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa: yksilölle, perheelle, ystäville ja työpaikoille. Sinällään kivat ja fiksut ihmiset voivat päihtyneenä käyttäytyä aivan toisin. Eli riskit on tiedettävä ja vaalittava puhtaana sekä omaa että läheisten elämää. Olen työssäni ollut järjestämässä hoitoonohjauksia: uskallan puuttua. Samaa toivon jos minä sairastuisin alkoholismiin.

Vastauksia kysymyksiin

Minulle on tullut joitakin kysymyksiä, joihin pyrin vastaamaan tämän blogin välityksellä. Jatkossa kysymykset/vastaukset saadaan suoraan kotisivulleni. 1 KYSYMYS: Miten voit olla kirkkoherrana, jos vaimosi on seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja? VASTAUS: Mikäli minut valitaan kirkkoherraksi niin vaimoni pyytää vapautusta valtuuston jäsenyydestä. Hänet on tällä hetkellä valittu puheenjohtajaksi vain vuodelle 2008. 2 KYSYMYS Miksi sinä olet pitkäaikainen kirkolliskokousedustaja ja isä Elias ei? VASTAUS: Palasin Ruotsista kirkkoherran tehtävistä takaisin Helsinkiin tultuani valituksi toisen papin virkaan vuoden 1997 lopulla. Heti seuraavissa papiston kirkolliskokousedustajien vaalissa minut valittiin kirkolliskokoukseen. Viime vaaleissa olen ollut oman vaalipiirini papeista se, joka on saanut eniten ääniä. Tämä kertoo papiston luottamuksesta työhöni ja tapaani toimia kirkossa. Arvostan tätä kollegojen osoittamaa luottamusta hyvin suuresti. Isä Eliaksen osalta en katso voivani kommentoida asiaa. Lisää kysymyksiä ja vastauksia tulossa

pyhä pappismarttyyri Aleksander Hotovitski

Tänään vietettiin Uspenskin katedraalin kryptakappelin praasniekkaa. On ilo, että seurakunnassa muistetaan Helsingissä kanttorina ja pappina toiminutta pyhää Aleksanderia. Pappismarttyyrin muistoa on mielekästä viettää liturgiaa toimittamalla. Paikalla oli myös lähes 50 hyvin käyttäytyvää koululaista opettajineen. Kalenterista löytyy tämän päivän muistosta myös suurmarttyyri Barbara (Varvara), jota aikoinaan muistettiin varusmiespalvelukseni aikana myös Karjalan Tykistörykmentissä juuri 4.12. Muistelemme myös tärkeää kirkon opettajaa pyhittäjä Johannes Damaskolaista. Suuri on Jumala pyhissään. Kaikkien meidän on hyvä muistaa, että voimme turvautua pyhien esirukouksiin eri elämäntilanteissa. Eikä vain hädän hetkellä, vaan vahvistamaan meitä jokapäiväisessä kilvoittelussa.

Maallisista opinnoista

Keväällä 2008 minulla oli osittaisella opintovapaallani ilo tutustua uudenlaiseen tapaan opiskella. Opinnot liittyivät muutosjohtamiseen: etäopinnot edellyttivät kuitenkin aktiivisuutta tietokoneen äärellä. Kukin opiskelija kirjautui elektroniseen oppimisympäristöön, jossa esiteltiin oma persoona ja ennen kaikkea oman opiskelun motivaatio ja tavoitteet. Osa opiskelusta oli yksilötyötä, mutta merkittävä osa tuon virtuaalisen luokkahuoneen kautta tehtävää ryhmätyötä. Haasteeksi muodostui osaltani ryhmän kokoaminen. Suurin osa opiskelijoista oli - kuten minä - jo työelämässä ja akateeminen tutkinto takana. Ilmeisesti ortodoksipappi Suomesta koettiin kuitenkin hankalaksi tämän ruotsalaisen korkeakoulun talous- ja hallintoalan opiskelijoille. Ryhmää ei ollut syntyä, ja kun se vihdoin oli kasassa, ei keskinäinen yhteydenpito toiminut. Eli opinko yhtään mitään? Kyllä toki! Hankkimani kirjallisuus on yleispätevää ja haastaa ajatusmallejani sopivasti. Kirkko on aivan erityinen yhteisö eukaristiaa toimittavana Jumalan kansana, mutta väistämättä vähänkin suuremmassa työyhteisössä täytyy pysyä työkulttuurissa, jotta asiat sujuvat. Johtamassani diakoniatiimissä yksistään - diakoniapapisto mukaan lukien - on ryhmän sisäisiä vuorovaikutussuhteita yhteensä 3024 kpl. (Seurakunnassa, jossa 4 työtekijää vastaava luku on 24) Työilmapiiriselvitykset kirkossamme (v. 2000 ja 2008) osoittavat, että yleisiä lainalaisuuksia työyhteisöstä on syytä tiedostaa myös seurakunnissa. Oppia ikä kaikki!