perjantai 5. joulukuuta 2008

Kysymys alkoholinkäytöstä

Yksi kysymys, johon tietääkseni jokaiselta kirkkoherraehdokkaalta toivotaan vastausta, on oma suhde alkoholiin. Diakoniapappina tiedän asian vaikeuden: se jolla on ongelma alkoholin suhteen ei tunnusta sitä ellei ole parantumisen tiellä. Helsingin ortodoksisen seurakunnan neljä työntekijää on koulutettu Myllyhoitoyhdistyksen kautta tunnistamaan päihdeongelma työpaikalla. Koulutus sisälsi mm. puheeksi oton harjoittelua, hoitoon ohjaamisen käytäntöjä ja tietenkin tietoa alkoholismin syistä ja seurauksista. Olen yksi näistä koulutuksen saaneista. Mutta sitten oma suhteeni alkoholiin. En ole absolutisti, mutta käytän alkoholia erittäin kohtuullisesti: mieluiten hyvää ja vähän kuin vahvaa ja paljon. Olen nähnyt työssäni mitä valtavaa kärsimystä alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa: yksilölle, perheelle, ystäville ja työpaikoille. Sinällään kivat ja fiksut ihmiset voivat päihtyneenä käyttäytyä aivan toisin. Eli riskit on tiedettävä ja vaalittava puhtaana sekä omaa että läheisten elämää. Olen työssäni ollut järjestämässä hoitoonohjauksia: uskallan puuttua. Samaa toivon jos minä sairastuisin alkoholismiin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kysymys ehdokkaiden alkoholinkäytöstä kuten myös selvitykset ehdokkaiden esimiestaitoista ja yhteistyökyvystä sekä myös tietyistä persoonallisuuden ominaisuuksista ovat ehdottoman tärkeitä valintaprosessissa. Yritysmaailmassa ja surissa yhteisöissä näihin asioihin liittyvät riskit pyritään eliminoimaan ennekkoon testauksin ja asiantuntija-arvioinnein. Nykyinen valintapata ei tee valintaa suinkaan helpommaksi. Olet kirkolliskokousedustaja. Onko mahdollista esim. aloitteen avulla kirkkojärjestyksen muutoksella täydentää valintaprosessiin sellaisia osioita, joilla voitaisiin nuo riskit rajata mahdollisimman hyvin? Esimerkiksi piispan ehdokasasettelun menettelytapoihin. Silloin voisi tavallinen äänestäjä luottaa siihen, että piispan ehdokasasettelussa on kaikki olennainen arvioitu luotettavalla tavalla.

isä Markku Salminen kirjoitti...

Kiitos Anja kommentistasi. Olisi varmasti syytä kirkossamme tarkemmin pohtia valintaprosesseja. Itse olen ollut mukana diakoniatyössä uudistamassa työhönottoa: nykyisin haastattelun tekee tuleva lähiesimies eli diakoniapappi sekä erikseen työelämän kysymyksiin perhtynyt psykologi. Heidän yhteinen ehdotuksensa menee toimikunnan kautta neuvostolle. Papin ja erityisesti kirkkoherran valinnan osalta asia on mutkikkaampi, mutta ei varmasti mahdoton ratkaista. Erityisesti Helsingin kaltaisessa suuressa monipappisessa seurakunnassa ei kirkkoherran vaalissa ole kysymys tavanomaisesta papin vaalista vaan erityisesti vaativaan esimiesasemaan valittavasta henkilöstä. Aivoriihi pystyyn ennen kirkolliskokousaloitteiden jättöaikaa!