Mitä muut ajattevat

Meille suomalaisille on tyypillistä miettä mitä muut meistä ajattelevat. Olen miettinyt hiukan toisenlaista näkökulmaa: mitä meistä ajattelevat ne, jotka kuulevat keskusteluja kahden ortodoksin välillä. Vaikkapa kirkkokahveilla. Jokaisella meillä, siis minut mukaanlukien, on vastuu pyrkiä kasvuun, jonka tulos on rakentava ja rakkaudellinen. Muulle ei löydy kirkkomme perinteestä tukea. Kukin meistä kantaa vastuun millä lähimmäisen mieltä täytämme sekä maailmalle annettavasta todistuksesta. Meillähän on niin paljon hyvää jaettavana keskenämme.

Tämä hetki

On hyvä aina silloin tällöin muistella miten asiat olivat ennen. Se on opettavaista ja auttaa myös asettamaan asioita oikeisiin yhteyksiin. Varsinkin kun kaipaamme jotain hyvää, nyt kadotetettua, mielen voi vallata menettämisen haikeus. Ajatteluamme voi kuitenkin tällaisessa hetkessä auttaa myös sen muisteleminen miten kaikki muut asiat olivat tuolloin muinon. Olivatko kaikki olosuhteet identtiset nykypäivään? Tuskinpa. Muistakaamme siis menneisyys, jotta oppisimme siitä riittävästi tulevaisuutta varten. Mutta ennen kaikkea eläkäämme tässä ja nyt. Tämä on se päivä, jonka Herra teki!

Kirkkovuosi alkoi

On ollut ilo saada kokea jälleen kirkkovuoden alussa myös yhteisöllistä juhlaa. Maanantaina sain ennen seurakunnanneuvoston kokousta kuunnella hetken Kiitosakatistosta (akatistos luomakunnalle). Olipa hoitavaa. Ja nyt alkoivat keskiviikkoaamujen varhaisliturgiat Helsingissä Liisankadun kotikirkossa. Ilo palvella yhdessä toisten työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Tätä me tarvitsemme; yhteistä rukousta. Jumalan eteen voimme kantaa ilomme ja surumme. Ja vedota pyhiin esirukouspyynnöissämme. Seurakunnan elämässä samalla suunnitellaan tulevaisuutta. Uudet papit aloittavat työnsä pian, TTS (os. PTS)-suunnitelmaa laaditaan ja vuoden 2009 budjettin laadintakin käynnistyy. Kaikki tämä byrokratia tarvitaan, jotta voisimme palvella seurakuntalaisia. Ja yksimielisesti ylistää!

Ihmettelyä

Olen palannut työhön ja loppukesän praasniekat vievät eri puolille seurakuntaa. Hallinnon kokouksetkin lähestyvät. Mutta minua ihmetyttää ilmiö, joka johtaa kirkosta eroamiseen yhden henkilön vuoksi. Ennen Helsingin kirkkoherran vaalin ratkaisua minäkin sain viestin nimettömältä taholta kertoen, että jos tulen valituksi, niin ko. henkilö eroaa kirkosta. Onko minun tai jonkun muun persoona mukamas niin ratkaiseva Kirkon kokonaisuudessa, että se voisi olla relevantti peruste kirkosta eroamiseen tai patriarkaatin vaihtoon? Kirkon ja seurakunnan toimintaa ei tule koskaan arvioida yksistään muutamien ihmisten toiminnan perusteella. Jokainen seurakuntalainen on osa yhteisöä ja Kirkon pää on Kristus.

Kesämietteitä

Kesäloma on meneillään ja huomennakin käy kutsu yhtä työtehtävää suorittamaan. Tämä seikka ei mielenrauhaani häiritse. Sen sijaan olen viime päivinä pysähtynyt ihmettelemään muutamia ilmiöitä. En ole löytänyt selitystä mitkä syyt johtavat viime aikoina kirkkomme papistoon kohdistuneisiin uhkauksiin. Olen toki papillisen urani aikana saanut itsekin tappouhkauksia: esim. erään papinvaalin yhteydessä uhattiin vahingoittaa koko perhettäkin ellen vetäytyisi ehdokkuudesta. En tullut valituksi ja uhkailu loppui siltä osin. Kun yhteiskunnassa on ahdistusta ja epävarmuutta saa se surullisiakin piirteitä. Koulujen tradegiat ovat ääriesimerkkejä siitä, ettei yhteiskunnassa kaikki ole kunnossa. Hälyttävää on myös se, että henkilöt, jotka katsovat toimivansa kirkon ja uskon hyväksi syyllistyvät yksittäisen kirkon jäsenen hengen tai terveyden uhkaamiseen. Mitä se kertoo uhkaajasta ja siitä hengellisyydestä, jota hän ja kaltaisensa edustavat? Tunkeutuuko yhteiskunnalliset ilmiöt tätä kautta kirkon elämään? Kenen palveluksessa ovat ne jotka paimenta lyömällä pyrkivät lauman hajoittamiseen? Paljon kysymyksiä. Vastaukseen tarvitaan rukousta ja paastoa. Erityisesti pyhä Johannes Kronstadilainen on jälleen saanut kuunnella soperrustani.

Kesäloma

Olen tänään viettänyt kesälomani ensimmäistä päivää. Papille loman ei tarvitse merkitä täysin vetäytymistä kirkon ja sen toimintojen ulkopuolelle. Huomenna minulla on riemu olla mukana Kaunisniemen leirikeskuksessa nuorimman poikani kristinoppileirin päätöstilaisuudessa. On merkityksellistä, että voin palvella liturgiassa, jota johtaa leirin pappina toiminut i Teo Merras. Samalla kun korostan papin ja kaikkien kristtyjen velvollisuutta olla ottamatta uskosta kesälomaa, haluan kuitenkin todeta, että papillekin on tärkeää hetkeksi irrottautua arjen rutiineista. Vaarana nimittäin on, että sairastuu omavoimaisuuteen: seurakunta ei voi tulla toimeen ilman minua! Mitäköhän siellä nyt minun poissaollessani tehdään? Turha paranoidinen kysymys. On tärkeä huolehtia kunkin seurakunnan papillisten palvelujen saamisesta kesälläkin. On tärkeä myös muistaa, että minun, yksittäisen papin, varassa ei kirkon kokonaisuus lepää. Kesä on kirkkokunnassamme myös monien praasniekkojen aikaa: on siis syytä juhlaankin. i Markku

Juhlaa ja hämmennystä

Olemme viettämässä juhlakautta jonka päätteeksi on helluntai: Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Meidän on todellakin syytä rukoilla Totuuden Henkeä tukemaan meitä jokaista pyrkimyksessämme hengelliseen elämään. Olen hyvin huolestunut siitä, että julkinen keskustelu ortodoksiasta tällä hetkellä liittyy lähes yksinomaan kahteen henkilöön ja heidän suhteeseensa kirkkomme päätöksiin. En tiedä kuka/ketkä ovat aloitteellisia tämän julkisuuden suhteen, mutta suren sitä, että se valtava rikkaus, joka kirkkomme perinteessä on tarjolla, ei näytä tällä hetkellä kiinnostavan "suurta yleisöä". Yksilökeskeisyys on tälle ajallemme tyypillistä. Maailmaa hahmotetaan ja elämää eletään yksittäisten "sankarien" kautta. Virtuaalitodellisuus antaa tilaa kuvitteellisuudelle myös elävässä elämässä. Kirkon sanoma yhteisöllisyydestä ja pelastusta edistävästä kuuliaisuudesta ovat hukkumassa minä, minä, minä huutoihin. Ja samalla kaikki toiminnot kirkossa jatkuvat, palvelukset toimitetaan, rukoukset luetaan jne. Olkoon Pyhä Henki meitä vahvistamassa, jotta keskittyisimme olennaiseen: pelastukseen Kirkossa.

Tervehenkistä

Kirkkovuosi on hyvin intensiivisessä vaiheessa. Samoin tuntuu, että epämääräinen kritiikki kristinuskoa ja erityisesti sen aktiivisessa työssä olevia kohtaan lisääntyy. Olen hyvin iloinen kirkkoherra Andrei Verikovin teksteistä koskien epätervettä uskonnollisuutta. Ne ovat luettavissa ortodoksi.net sivustolla. Viettäkäämme nämä päivät raittiilla ja tervehenkisellä mielellä Jumalaan turvautuen.

Suuri viikko

Vuoden suurin juhla lähestyy. Sitä kohti meitä johdattaa monet kauniit palvelukset, joissa Kristuksen pelastusteko tulee jälleen ainutlaatuisella tavalla ajankohtaiseksi. Me voimme elää asiat uudelleen ja uudelleen. Viimeistään nyt on aika jättää pois kaikki epäolennainen ja valmistautua Ylösnousemuksen juhlaan suurten ja pyhien päivien kautta. Edelleenkin rukoilen "suulleni vartijaa" ja "etten veljeäni tuomitsisi".

Tuomiosta sovintoon

Nyt on kirkkovuodessamme aika, joka valmistaa meitä suuren paaston kilvoitukseen. Eri teemat ovat ikäänkuin varovasti esitelleet meille sanomaa, joka itse paastossa tulee täydellä teholla. Meitä kutsutaan katumukseen ja palaamaan Jumalan yhteyteen. Kristittyinä meidän tulisi muistaa pyrkiä hengellisesti raittiiseen elämään myös paastoaikojen ulkopuolella. On tärkeä saada kokea paaston virvoittava vaikutus: kirkko on ymmärtänyt hyvin miten sanoman uudelleen ja uudelleen toistaminen on erittäin terveellistä. Meillä itsellämme on kuitenkin vastuu siitä, ettei elämästämme tule dualistista. Ei riitä, että täytämme tarkasti paaston ruoka- ja rukoussäännöt jos muutoin elämme rakkaudettomasti. Paastoaikana kuten muulloinkin meidän olisi pidettävä mielemme puhtaana tuomitsemiselta ja pyrittävä vilpittömästi sovintoon. Jumala meitä siinä auttakoon.

Nimeltä kutsutut

Ortodoksisessa perinteessä korostuu kirkollisen esirukoilijan merkitys. Niinpä nimipäivä onkin ollut tärkeämpi kuin syntymäpäivä. Nimipäivänämme vietämme suojelupyhämme juhlaa ja turvaudumme hänen esirukouksiinsa. Viime viikolla Helsingissä Liisankadun kotikirkossa viettiin apostoli Timoteuksen päivänä liturgia. Minä sain toimittaa lauantaina pyhän Ksenia Pietarilaisen muistopäivänä kodinpyhityksen, jonka yhteydessä toimitettiin myös akatistos p. Ksenialle. Talon rouva vietti näin nimipäiväänsä jakaen ystäviensä kanssa kokemuksen rukouksen värittämästä juhlasta. Etunimi mainitaan myös aina kun lähestymme ehtoollisessa Kristuksen Ruumista ja Verta. Olisko meidän myös muutoin tarkoin mietittävä nimen merkitystä. Tehkäämme valkeuden töitä, jotka tuovat esiin olevamme nimellä Jumalan yhteyteen kutsutut, emme siis nimettömiä toimijoita massassa.

Haasteita edessä

Suomen ortodoksisen kirkon piirissä olemme siirtymässä käytäntöön, jossa papistolle järjestetään mahdollisuus kahteen viikottaiseen vapaapäivään. Tämä ei tarkoita, että pappi voisi vetäytyä pappeudestaan vaan jumalanpalvelukset järjestetään perinteen mukaan ja myös kiireelliset papilliset tehtävät hoidetaan riippumatta vapaapäiväsäädöksistä. Lisävapaa on perusteltua huomioiden, että myös papisto on tilanteessa, jossa elämän hektisyys koettelee. Olen ollut huolissani papiston jaksamisesta: päihdengelmat ja perhetilanteiden haasteet ovat olleet oire, johon nyt pyritään löytämään osaltaan tukea. Omasta hengellisestä elämästä huolehtimen vaatii aikansa ja se edellyttää kokonaisvaltaista itsestään huolehtimista. Perhe on papille myös voimavara, koska se tuo lähelle arkisen, seurakuntalaisia lähellä olevan elämäntavan: läksyjen tarkastaminen, kaupassa käynnit, ruoanlaitto, siivous. Tuossa edellä mainittuihin voisin minäkin osittain käyttää lisääntyvän vapaa-ajan. Eli yksinkertaisesti tehdä oman osuuteni perheen töistä.

Viron kirkko juhlii

Lauantaina vihittiin Tartossa uusi piispa palvelemaan Viron ortodoksista kirkkoa. Juhlallisen palveluksen toimitti suuri joukko piispoja ja papistoa. Mukana Suomen virallisena edustajana metropoliitta Panteleimon. Huomenna maanantaina on seuraava piispaksivihkiminen Pärnussa. Palju aastaid esipaimenille Elias ja Aleksander. On ilo olla metropoliitta Stefanoksen kutsusta mukana todistamassa näitä historiallisia tapahtumia. Samalla vahvistukoon Suomen ja Viron kirkkojen yhteistyö. Virosta tervehtien i Markku