Kesähelteellä

Kirkon elämä on ennen kaikkea yhteisöllisyyttä: ortodoksinen kirkko Suomessa on usein julkisuudessa korostanut, että olemme vahvoja yhteisöllisyydessä. Tämän tunnistan: kirkko syvimmältä olemukseltaan on sitä ja tarjoaa meille kokemuksia. Eikä ainoastaan kokemuksia vaan nimenomaan osallistumista ja osallisuutta. Rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että huolestuttavassa määrin meilläkin esiintyy keskittymistä omaan itseen ja ainoana oikeassa olemiseen. Minä, minulle, nyt ja heti ovat sanoja, joita ehkä ei sanota suoraan. Mutta kyllähän kielemme on niin rikas, että saman asian voi ilmaista toisinkin. Tarvitaan yhä syvempää patristiikan tuntemusta ja elävää yhteyttä kirkkoon. Sekä uskallusta tulla haastetuksi.

XB!

Kristus nousi kuolleista! Helsingin seurakunnan alueella useissa kirkossa oli todella paljon ihmisiä pääsiäisyön palveluksessa. Esimerkiksi Espoossa Tapiolan pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa tehtiin kaikkien aikojen ennätys. Ja samalla esim. Helsingin Sanomat jättää pääsiäisen kristillisen sanoman käytännössä ilman huomiota. Näyttää siltä, että pieni mutta äänekäs vähemmistö saa median uskomaan, että kirkkojen ja kristinuskon merkitys olisi poissa laskuista. Mutta toisin on: kirkossa on uskollisisa jäseniä ja hengellistä etsintää on paljon. Suurena lauantaina Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan liitettiin noin 80 uutta jäsentä! Ylösnousemuksen sanoma on ajankohtainen edelleenkin. Kristus on totisesti noussut kuolleista!

Vaalien tuloslaskennan alkaessa

Riippumatta mikä tämän vuotuisen eduskuntavaalien tulos on mieleen nousee muutamia ajatuksia johtamisesta. Olemmehan vaalissa valinneet ylimmän päättävän elimen jäsenet. Olen aikannan Helsingin hiippakuntaneuvoston kokouksessa puhunut strategiatyöskentelystä. Tässä siitä puheenvuorosta joitakin mm. tutkijoiden Leila Keski-Luopan ja Maija-Leena Setälän innoittamia ajatuksia:

Johtamistyhjiö, jonka oireina voi havaita

- toimimaton tai valheellinen resursointi ja priorisointi

o koordinoinnista vastaava organisaation keskus saa väärää tietoa, ymmärtää havainnot väärin, eikä tehtyjä päätöksiä kyetä toteuttamaan

o todelliset päätökset tapahtuvat lattiatasolla tai vaikutusvaltaisten pelureiden epävirallisissa keskusteluissa

o korkeamman statuksen johtajat sanelevat mahdottomia vaatimuksia, jotka eivät toteudu: kaikki pettyvät

o rinnakkaiset projektit kilpailevat toisiaan vastaan

o koska jännitteet vaikuttavat organisaation joka solussa, tapahtuu alakulttuureihin jakaantuminen pienimmissäkin organisaation osissa

Setälän mukaan strategiatyöskentelyyn liittyvä merkityksen anto tarkoittaa yhteyden säilyttämistä perustehtävään ja oman ammatti-identiteetin vahvistamiseen. Kyseessä on ennen kaikkea mielensisäinen prosessointi, jolle pitäisi löytyä uudenlaisia vuoropuhelun muotoja ja tilanteita.

Kirkon organisaatiotasolla kyse on

koko systeemin hahmottamisesta,

siitä miten synkronisoidaan, tahdistetaan

ulkoiset muutokset, johtaminen, työkäytännöt ja henkilökohtaiset kokemukset.

Keski-Luopa on pohtinut johtamista postmodernissa yhteiskunnassa. Hänen esityksessään on pohdittavaa myös kirkolle.

Avoimuus – menestyminen postmodernissa maailmassa edellyttää suurempaa avoimuutta sekä ulkoisen että sisäisen todellisuuden suhteen.

Päätöksen teossa tarvitaan sekä tunnetta että harkintaa. Päätösten valmistelu, perustelu ja toimeenpano tulee olla johdonmukaista.

Vaatimus päätösten nopeudesta merkitsee usein niiden perusteiden pinnallistumista: valintojen seuraamusten pohtiminen entistä tärkeämpää.

Kirkon työssä tyypillinen rituaalista ja teologiasta työyhteisöön siirtynyt riippuvuuskulttuuri johtaa helposti avuttomuuden tilaan. Tämä saattaa johtaa passivoitumiseen.

Mitä syvemmässä regressiivisessä tilassa alaiset ovat, sitä sokeammin he uskovat johtajaansa ja jäävät tyytyväisiä odottamaan valmista.

Siunauksellista suurta viikkoa toivottaen i Markku

Paastomietelmä

Kirkkovuoden rytmi auttaa meitä tarkastelemaan elämäämme erinäkökulmista. Erityisesti suureen paastoon usein liittyy myös oma vahva tahtotila paastoamisesta. Melko tyypillistä lienee kuitenkin, että juuri paastoaikana Jumala osoittaa, että emme voi hallita kaikkea mitä meille tapahtuu. Mutta varmaa on, että vaikka paastotaival osoittautuukin kulkevan läpi odottamattomien maisemien, niin Jumala on kanssamme.

Miten ehtisi kaikkea?

Nykyajan tiedonvälitys on nopeaa. Moskovan lentokentällä räjähtää ja tiedämme siitä lähes välittömästi. Usein hyvä näin: rukousaiheita uutistulva tarjoaa. Nopeuteen ja välittömään yhteydenottoon on muutenkin totuttu. Kirkko lienee aina tavallaan elännyt 24/7 elämää. Uutta tekniikkaa on hyvä käyttää avuksi. Mutta samalla se haastaa meidät uudella tavalla. Jos papin kännykkä soi kokousten, sielunhoidollisten keskustelujen, hautaussaaton aikana tms. Kuuluuko hänen vastata? Minulla on paljon parannettavaa tavoitettavuudessa. Olen yrittänyt apukeinona mm. valmiiksi muotoiltua tekstiviestiä soittajalle: "Olen varattu juuri nyt..." Luovuin siitä, koska suurin osa soittajista katsoi, että koska saan ko tilanteessa lähetettyä tekstiviestin niin voin yhtä hyvin vastatakin soittoon. Mutta nyt on edessä uudenlainen kokeilu, jolla pyritään varmistamaan tavoitettavuus. Nähtäväksi jää kuinka käy! Mutta edelleenkin pyrin kunnioittamaan niitä henkilöitä, jotka ovat mukana tapaamisessa tms. enkä pääsääntöisesti vastaa tuolloin puhelimeen. Eli, jos kirkkoherran puhelimeen vastaa kirkkoherran sijaan sihteeri niin siihen on perusteltu syy: olen työtehtävissä, jotka eivät mahdollista puheluiden vastaanottoa.

Vuoden 2010 lopuillaan

On ollut ilo viettää Kristuksen syntymäjuhlaa. Täällä Pohjolassa jouluvalojen syttyminen on puhtaan lumen ohella tuonut valoa. Tärkeintä on kuitenkin kaikkina aikoina, että Kristuksen valkeus valaisee kaikkia. Valitettavasti lukeminen on viime aikoina osaltani jäänyt liian vähälle. Nyt vuoden vaiheessa voi asettaa itselleen tavoitteita, ja minulla se voisi olla lukeminen. Tosin nytkin on yksi jos toinen teksti puhutellut. Yksi kirkollisen kirjallisuuden ulkopuolelta mieleen jäänyt lukukokemus on ollut jo pari vuotta hyllyssäni ollut Eli Zaretskyn 'Secrets of the Soul - a social and cultural history of psychoanalysis'. Hätkähdyttävintä minulle oli huomata miten psykonanalyysi sai hyvin erikoisia piirteitä 1950-luvun Amerikassa. Voimakas äärioikeistolainen, protestanttinen yhteiskunnallinen ilmapiiri muokkasi myös tuon ajan psykoanalyysiä Yhdysvalloissa. Minun huomioni kiinnitti ennen kaikkea se, että saman kaltaiset äänenpainot ja painotukset, kuin noissa lähinnä herätyskristillistä läntistä perinnettä edustavissa näkökulmissa oli, esiintyy myös meidän aikanamme. Ja joskus aika mielenkiintoisesti paketoituna mukamas idän perinteeksi. Todellakin tärkeää on meille tuntea Kirkon isien opetus. Auttakoon Jumala meitä siinä pysymään.

Hellepäivän mietteitä

Kesän kauneuden keskellä on myös hetkittäin aikaa pysähtyä miettimään ilmiöitä joihin törmää. Yksilökeskeisyys ei ole itsellenikään vierasta, mutta rohkenen ihmetellä miten se tunkeutuu kirkollisiin piireihin. Minkä kuvan me ortodoksiksit annamme nykyään itsestämme? Useista yhteyksistä tunnistan kirkon ulkopuolella olevista työyhteisöissä kykyä toimia eettisesti rakentavasti. Joidenkin tutkijoiden mukaan Venäjän ortodoksinen kirkko menetti 1800-luvun alukupuolella henkistä otetaan ja vaikutustaan yhteiskuntaan, jolloin mm. pietistiset vaikutukset lisääntyivät. (asiasta hieven enemmä pro gradu työssäni Joensuun ylipoistoon). Olemmeko me tänä päivänä tilanteessa, että yritykset ja aatteelliset yhdistykset toimivat ainakin osin kristillisemmin kuin me itse? Muinoin hyvä kotikasvatus antoi hyvän pohjan olla ystävällinen myös niille, joiden kanssa on eri meltä. Nykyään voidaan olla tervehtimättä toista seurakuntalaista tai kirkon työntekijää, jopa esimiestä (ellei sitten toiset näe, jolloin tietysti on syytä tervehtiä). Aiemmin diakonityöstä vastanneena saatoin seurata myös ahdinkoon joutuneiden ihmisten sydämmellisyyttä ja kykyä myötäelämiseen. Näitä miettiessä odotan lomaa ja aikaan pohtia mitä omasta mielenmaisemasta pitäisi korjata.