Maallisista opinnoista

Keväällä 2008 minulla oli osittaisella opintovapaallani ilo tutustua uudenlaiseen tapaan opiskella. Opinnot liittyivät muutosjohtamiseen: etäopinnot edellyttivät kuitenkin aktiivisuutta tietokoneen äärellä. Kukin opiskelija kirjautui elektroniseen oppimisympäristöön, jossa esiteltiin oma persoona ja ennen kaikkea oman opiskelun motivaatio ja tavoitteet. Osa opiskelusta oli yksilötyötä, mutta merkittävä osa tuon virtuaalisen luokkahuoneen kautta tehtävää ryhmätyötä. Haasteeksi muodostui osaltani ryhmän kokoaminen. Suurin osa opiskelijoista oli - kuten minä - jo työelämässä ja akateeminen tutkinto takana. Ilmeisesti ortodoksipappi Suomesta koettiin kuitenkin hankalaksi tämän ruotsalaisen korkeakoulun talous- ja hallintoalan opiskelijoille. Ryhmää ei ollut syntyä, ja kun se vihdoin oli kasassa, ei keskinäinen yhteydenpito toiminut. Eli opinko yhtään mitään? Kyllä toki! Hankkimani kirjallisuus on yleispätevää ja haastaa ajatusmallejani sopivasti. Kirkko on aivan erityinen yhteisö eukaristiaa toimittavana Jumalan kansana, mutta väistämättä vähänkin suuremmassa työyhteisössä täytyy pysyä työkulttuurissa, jotta asiat sujuvat. Johtamassani diakoniatiimissä yksistään - diakoniapapisto mukaan lukien - on ryhmän sisäisiä vuorovaikutussuhteita yhteensä 3024 kpl. (Seurakunnassa, jossa 4 työtekijää vastaava luku on 24) Työilmapiiriselvitykset kirkossamme (v. 2000 ja 2008) osoittavat, että yleisiä lainalaisuuksia työyhteisöstä on syytä tiedostaa myös seurakunnissa. Oppia ikä kaikki!